Etusivu Dino Maco Me Uutiset Muistoissa Kuvagalleria Aika vaan menee Vastahan tässä odoteltiin joulua ja nyt tammikuukin on piakkoin käsitelty. Aika rientää kun on riiviö kotona, joka touhuilee niin paljon ettei perässä taho pysyä. Nyt olemme harjoitelleet hihnassa vetämättä kävelemistä, huh huh kyl siinä hiki tulee kun ravaa jalkakäytävällä eestaas. Kyläläisetkään eivät enää ole tuntevinaan, varmaan luulevat, et mulla on alkanut pää pehmetä. Välillä on jo ihan mukavaa menoa. Toinen mitä olemme treenanneet on juokseminen hihnassa, niin ettei Maco roiku hihnassa, minun hihassa tai sitten hampaat minun persuksissa kiinni. Ollaan me tässäkin asiassa päästy jo aika hyvin eteenpäin. Dino on tulossa viikonlopuksi hoitoon, se on hyvä Maco saa vähän enemmän liikettä metsälenkeillä. Siinä Maco on ihan erilainen kun meidän edelliset, et viihtyy ulkona yksinkin todella hyvin. On tehnyt lumikinoksiin onkaloita joista sitten kurkkii ja tekee vahtihaukkua tarvittaessa. Maco on nyt melkein 10 kk.         Talven riemut ovat alkaneet... Macollakin on ikää kokonaiset 8 kuukautta, ei uskois. Talvi on tullut tänne Pohjois-Karjalaan lunta on sen verran maassa, että jälkiharjoitukset on pitänyt lopettaa. Mutta vielä reilu viikko sitten tehtiin tämän syksyn viimeiset jäljet, jospa se siellä päässä jalostuisi ensi kevättä varten. Onneksi lunta ei ole satanut niin paljoa etteikö näin viikonloppuisin tai muina vapaapäivinä pääsis vielä metsään lenkille. Tänään itsenäisyyspäivänä Dino oli käymässä ja mukavaa oli metsässä juosta välillä Dinoa kiusaten, mutta hyvin kohta 10 vuotta täyttävä Dino pappa vielä nuoren herran kyydissä jaksoi. Tässä muutamia otoksia metsälenkeiltä, tuon liikkuvan koiran kuvaaminen vaan ei ole kovin helppoa.   Pentunäyttelyssä... Lahdessa sunnuntaina. Tuomarina oli oikein mukava tuomari Helena Hyvönen ja tuloksena PEK 1 KP ja PU2, eli hävisimme nuoremmassa luokassa olevalle urokselle. Saatiin hyvä arvostelu, mutta siihen minä olin todella tyytyväinen miten lunkisti poika otti näyttelyn, kuitenkin sisänäyttely yli 700 pentua. Tuomarikin sai ihan rauhassa tutkia useaan otteeseen. Samalla reissulla kävimme moikkaamassa Dinoa. Dino ei ehkä ollut ihan niin innoissaan vierailustamme, Macosta oli taasen aivan mahtavaa hyppiä toisen päälle ja viedä kaikki lelut vaikka viekkaudella. Kiitos Dinolle pitkästä pinnasta.  Ilta hämärissä muutama postilaatikko ja rajapyykki ovat muuttuneet möröiksi. Ollaan sitten käyty katsomassa ja höh, mä vaan vähän säikyttelin mammaa, tiesinhän mä ettei mörköjä ole olemassa. Pieniä tavaroita ollaan tuunailtu, talouspaperista on tehty taidetta sohville, sängyille... Puruluut asetellaan olohuoneen matolle tiettyyn kuvioon. Metsässä on mukava popsia jäniksen papanoita (täytyy ottaa kasvattajaan yhteyttä). Vahinko vain ettei viikolla kerkeä enää metsälenkeille, kun tulee tuo pimeä niin äkkiä.   Tuunaaja... Maco on taasen touhunnut kaikenlaista kotona yksin ollessaan. Minun kaikki 3 paria työkenkiä on saanut ihan uuden ilmeen, Macosta varmaan hienoja ja tietysti niin minustakin, mutta muut ei varmaan ymmärrä. Isäntä on saanut jo 3 erilaiset lukulasit, joita ei suostu pitämään. Tänään oli sitten yhdestä sähkölaitteesta (onneksi ei ollut seinässä) tuunattu sähköjohto muutaman sentin palasiksi. Macon mielestä on paljon siistimmän näköinen ja mahtuu paljon pienempään tilaan. Kai se on lähdettävä luukauppaan ja illalla koulutuksiin. Jos enin puruinto laantuisi. Viikonloppuna olimme taasen mökillä työleirillä. Maco ja Dino saivat touhuta omiaan, Dino ui ja Maco piilotteli puruluita. Lisäksi Maco pääsi tutustumaan kerrostalo elämään, eipä nuo rappuset paljon haitanneet kolmanteen kerrokseen mentiin ja alaskin ihan reippaasti. Ainut mikä ei ollut mukavaa, kun ei aamulla 6 aikaan keretty pissille ulos, mutta onneksi Dinon peitto oli lattialla sopivasti, niin siihen voi lorotella ihan antaumuksella. "Mitäs ovat niin hitaita"         Ketkä ei kuulukaan joukkoon tummaan? Kapellimestari! Erja perkele..... Noelian (oli meillä vaihto-oppilaana Argentiinasta) sanoin ihan samassa tilanteessa kun minulle sakkoja määrättiin.  Eli tuli käytyä Oulunsalossa pentutapaamisessa ja kamerat nappailli kuvia siihenmalliin, et poliisi taitaa haluta kortin pois, no se on elämää ei sen enempää eikä vähempää. Mutta pentutapaamisessa oli mukavaa. Johanna järjesti tapamiisen L ja M -pentueelle Varjakan kartanoon Oulunsaloon, paikka oli mahtava oli treenimaastot ihan vieressä. Majoitus oli vanhassa kartanossa meren rannalla. L-pentueesta oli kaikki pennut paikalla ja Ämmätkin oli aika hyvin paikalla vain kolme ei päässyt paikalle. Otettiin esineruutua, jälkeä, tottista ja näyttelytreenejä. Juotiin paljon huom. kahvia ja syötiin maittavaa omenapiirakkaa. Niin ja olihan meillä sellainen mukava temppurata, jossa Maco ja minä tulimme pentuluokassa toiseksi:) Ässä -veli oli ässänä tässä lajissa. Meillä meni Ässän kanssa kyllä leikit hyvin yksiin, ollaan aika paljon saman tyyppisiä. Kiitos Johannelle ihanasta viikonlopusta! Kuvagalleria on kuvia viikonlopun tapahtumista. Maco täyttää tänään 6 kk ja painoa oli 26,5 kg. Onnittelut myös sisaruksille! Annoin  välillä Ässän olla voitolla! Nyt tarkkana, kun mennään jälkeä. Jänis vai susi Puolukka- ja eväsretkellä oli mukavaa, kuten kuvista huomaa. Saimaan rannalla.... vietimme muutaman päivän, leväten ja lenkkeillen, teki kyllä hyvää meille kaikille. Dino oli meillä hoidossa pari viikkoa ja hyvin kesti Dinon hermot noita Macon hörhöilyjä. Aamulla ihmettein mikä kisa on menossa ruokailun ja ulkoilun jälkeen kumpi kerkeää yläkertaan ensin. Eikun perästä katsomaan, kisan nimi oli kumpi kerkes ensin meidän sänkyyn.  (huom! meillä on kiellettyä koirien sängyssä oleminen) muuta kaikkea voi tehdä jos jättävät yksin kotiin. Sielä Macokin sängyssä seisoi kuin kukkulan kuningas pörhäkkänä, eikä tietoakaan että olen ihan väärässä paikassa. Sängystä tuli kyllä lähtö, mutta joka päivä meidän sänky oli ihan eri järjestyksessä kuin töihin lähtiessä et silleen. Dino olisi halunnut Saimaaseen uimaan keinolla millä hyvänsä, kyllä on tyhmiä ihmisiä. On yritetty vähän treenatakin tuo työ vain sotkee aina pahasti hyvää harrastusta. Mutta pitkä pimeä talvi on aikaa. Syksy on alkanut..... vettä sataa ja aurinko paistaa. Dino on nyt meillä pari viikkoa lomalla, kun muut ovat jossain missä on +30 astetta ja aurinko paistaa varmasti. Sunnuntaina (+26 astetta)  kävimme metsässä tekemässä jälkeä. Dinokin ajoi kuin vanha tekijä, vaikka edellisestä jälen ajosta taitaa olla yli kahdeksan vuotta, kerran opittu ei se minnekään häviä. Maco ajoi taas jäljen keskittyneesti. treenikaverit sanoivatkin, että tuo kun kyntää tuon jäljen. Illalla kävimme samaisessa metsässä lenkillä, Maco katosi eikä kuulunut ei näkynyt. Nousin pienen nyppylän päälle ja siellähän poika ajoi päivillistä jälkeä, kai sinne joku makkara oli jäänyt. Sitten meille on muuttanut... pieni tai oikeastaan vähän isompi riiviö. Meille tuli kolme kuukautta sitten sellainen pieni söpö, kiltti ja herttainen hoffi -poika. Ja nyt joku on käynyt vaihtamassa meille koipeliinin pikku ilkimyksen, joka on ruvennut touhuamaan kaikenlaista. Kuten puukenkien pureskelua, 4 lukulasit on käytetty totaalisen loppuun. Lattiat ovat täynnä paperisilppua, massapallon tähteitä, piipunrasseista ollaan väänelty kaikenlaista vinkuraa jotka on sitten aseteltu olohuoneen lattialle tai sohvalle näytille, kaikki vaatteet on levitelty lattioille tuulettumaan. No kai se on sitä toimeliaisuutta.   Macon ensimmäinen Tervakoski... vierailu turistina, kun ikä ei ihan riittänyt pikkupentuihin. Sielä tapasimme kuitenkin siskon, veljen sekä isä papparaisen. Veljen kanssa meillä olikin hauskaa. Oli mukavaa heittää kuperkeikkaa ja Ässä ei suuttunut vaikka minä olinkin välillä voitolla. Muut minun kaverit kun ovat vähän tosikkoja ja suuttuvat ihan vähästä. Olin ehkä vähän korkeampi kuin Ässä. Kyllä minä olisin sisko tyttöäkin kiusannut, mutta Milalta oli jostain syystä kielletty riuhumisleikit, mut jos seuraavan kerran sitten. Nyt me matkustimmekin isommalla autolla, jossa oli minullekin todella paljon tilaa (jokin asuntoauto kuulema) Minulla oli hyvä oma paikka pöydän alla, jossa sain rauhassa nukkua ja välillä jyrsiä luita. Matkaseurana minulla oli mukava hoffityttönen Ansa. Kyllä Ansa välillä suuttui minuun en vain aina ymmärtänyt miksi oisko ne niitä tyttöjen juttuja, tiedä häntä. Sitten kun muut ei huomanneet kaikkia , jotka liikkuivat lähellä meidän leiriä niin minun piti tehdä pitkiä vahtivuoroja. Välillä piti kyl juosta mamman selän taakse. Joskus oli vastus liian suuri, kun saattoi rynnisttää jopa 3 hoffia kohti. Kyllä siinä vielä näin pientä poikaa rupesi  jännittämään. Ässä Maco        Mila Vanhat uutiset